Päivään uuteen pimeimpien tuntien kautta

Triton in Void -projektin kaikki neljä kappaletta ovat nyt saaneet jonkinlaisen lopullisen muodon ja julkaistu soundcloud.comissa MP3-tiedostoina. Lisäksi tein pikapikaa kustakin biisistä Youtubeen "videot". Tosin ei noissa videoissa liikkuvaa kuvaa ole lainkaan, vaan pelkästään Public Domain- tai Creative Commons -lisenssoituja valokuvia peräkkäin. Riittänee kuitenkin tähän tarkoituksen.

Kolmas Old Dogs With New Tricks -sarjan kappaleista on The Dawn, joka on alunperin kirjoitettu Joensuun opiskeluvuosinani, noin vuonna 1999. Keltaiseksi sisustetussa yksiössä, kiinalaisella Stratocaster-kopiolla ja opiskelukaverin sukulaiselta halvalla saadulla pikkuvahvistimella syntyi tuolloin jos jonkinlaista riffin poikasta. Tätä biisiä ei kuitenkaan taidettu koskaan Tritonin kanssa virallisesti soittaa, vaikkakin se treenilistalla välistä olikin.

The Dawn oli alunperin raskas ja hidassoutuinen jyräbiisi Black Sabbathin Over and Overin tyyliin. Alkuperäisessä ajatuksessa biisin loppuosa olisi ollut nopeata tahkoamista ilman laulua. Reilu viisitoista vuotta myöhemmin biisin luonne kuitenkin muuttui melkoisesti: alkukeväästä ajatukseni oli tehdä biisistä kokonaan akustinen, mutta nauhoitusvaiheessa aloin tätäkin linjausta epäilemään. Kommentteja kavereilta kysyttyäni päädyin siihen, että nyt noin puolet kappaleesta on hidasta ja vähitellen akustisesta rankemmaksi muuttuvaa soitantoa, kun taas biisin loppupuoli on tuplabasarien johdattamaa poljentoa. Vaihdos kuvastaa myös sanoitusta: alkupuolella uutta päivää vielä odotetaan ja loppupuolella se on jo valjennut. Se, mitä tuon symboliikan takana on, jääkööt jokaisen itse konstruoitavaksi. Itse olen aina digannut Ronnie James Dioa, hänen musiikkiaan, sävellyksiä ja sanoituksia. Dio lienee suurin yksittäinen vaikuttaja omassa musiikkimaussani. The Dawn -kappale on sanoituksensa puolesta suora tribuutti tämän vuonna 2010 poisnukkuneen mestarin tuotannolle.

Viimeisenä biisinä miksasin kesällä 2015 tehdyn raskaan jyräbiisin, josta ei juurikaan duurisointuja löydy. Biisin pohjat syntyivät nopeasti ja koko biisi on itse asiassa tehty ja nauhoitettu (lauluja ja kitarasooloa lukuunottamatta) viimeisenä kesälomapäivänä. Melko tavalla erilainen syntyprosessi kuin suurimmassa osassa kappaleistani, joita on muokattu, väännetty ja käännetty vuosikausia. Tämän biisin innottajana toimi puolestaan Black Sabbathin riffikuningas Tony Iommi. Biisin tekeminen lähti itseasiassa Woolly Octave -kitarasoundista, joka iski hermoon heti ensi kokeilulla ja pakkohan siihen oli välittömästi keksiä sopiva riffi. Kun itse soundi on raskas, niin jotenkin puoliautomaatiolla riffikin lipsahti sabbathmaiseksi. Tulos on nyt kuultavissa Darkest Hour -biisin A-osassa - vaikkakin miksauksessa "onnistuin" kadottomaan soundin omaleimaisuuden melkein täysin :( Tritonin kitaristi Jarno soitti Jyväskylän reissullaan maaliskuussa bisiin synkähkön kitarasoolon ja laulaja Jasu puolestaan hoiti osuutensa huhtikuussa. Laulumelodian kanssa jouduimme pitämään tuumaustuokioita ja lopulta päädyttiinkin siihen, että A-osan laulussa on osittain overdriveä mukana. Lopullisesta toteutuksesta ei täyttä yksimielisyyttä ole vieläkään, mutta mennään tällaisella versiolla tällä kertaa.

Nyt on hard rockit taas hetkeksi tehty. Biisejä on varastossa vielä useita ja uusia raakileita tuntuu syntyvän silloin tällöin, joten jatkoa seurannee jossain vaiheessa. Nyt kuitenkin ainakin hetkeksi sähköskitat telineeseen ja viimeistelemään ensimmäistä iskelmää...