Nostalgiatrippi 90-luvun alkuun

Jatketaan edelleen musiikkiteemalla kun vauhtiin on päästy. Triton in Void -projektin toisena biisinä miksailin slowarin, jonka sanoitus pyytää muistamaan menneen. Tähän Remember Yesterday -biisiin liittyy hyvässä muistissa olevia muistoja ja vaiheita, aivan kuin hyvään nostalgiatrippiin pitääkin. Tein biisin alunperin vuonna 1990 pianoa teinin raivolla takoen - niin kovasti kuulemma, että koko naapurusto kuuli milloin meillä musisoitiin. Muistan elävästi ahaa-elämyksen, joka syntyi kun ensimmäisen kerran huomasin G# vähennetty -soinnun sopivan mainiosti A-mollista menevään kappaleeseen. Vaikka kaikki muut osiot syntyivät sen jälkeen helposti, oli sopivan alkuteeman tekeminen työn ja tuskan takana. Biisiä on aloitettu vuosien saatossa jos jonkinlaisten viritysten pohjalta, mutta vasta viime vuonna onnistuin soittamaan, puolittain vahingossa, itseäni miellyttävän alkuteeman. Se ei loppujen lopuksi vaatinutkaan kuin pientä muuntelua A-osan teemaan ja neljännesvuosisadan aikaa.

Sanoitusta on väännetty milloin yöllä ruutupaperille tuhrustaen, milloin lukion ensimmäisillä englannin tunneilla opettajalta piilotellen. Kyseisellä opettajalla oli tapana kopioituttaa englannin sanontoja tai rakenteita taululta tuntivihkoon ja juuri sinä päivänä hän esitteli muodon "just about to" joka pääsi välittömästi sanoitukseen. Tietojenkäsittelyn opintojani aloitellessani muutamia vuosia myöhemmin pitkänlinjan englannin opiskelijakämppikseni korjasi sanoituksen virheitä, mutta luultavasti sain lisättyä siihen uusia virheitä myöhemmin. Yksittäisen lauseen muutin vielä juna-asemalla laulunauhoituksiin lähtiessäni, noin 25 vuotta alkuperäistä sanoitusta myöhemmin. Mutta olkoot sanat nyt tuossa - ainakin niin kauan kun tulee pakottava tarve niitä taas muuttaa :)

Rememberin tempo on aina ollut keskustelun ja väittelyn aihe. Kun biisi nauhoitettiin joskus 90-luvun loppuvuosina bändin soittamana 8-raitatekniikalla, niin tempo oli huomattavasti tätä versiota nopeampi. En itse päässyt pohjien nauhoitukseen paikalle, ja kun kuulin pohjat ensimmäisen kerran niin kommentti oli luultavasti "ei [sensuroitu] tämä näin nopea voi olla". Pojat olivat sovittaneet pohjan toimivaksi ja jykeväksi, mutta omaan näkemykseeni verraten liian nopeaksi. Tempoa taidettiin itse asiassa analogitekniikalla vähän hidastaakin, mutta paljoa siihen ei tuolloin voinut vaikuttaa. Itse aloitin biisin myöhemmin keikoilla huomattavasti hitaammin ja sain puolestani muilta palautetta, että "ei se [sensuroitu] voi noin hidas olla". Eräs bändin ulkopuolinen kaveri onkin nimetty viralliseksi Rememberin tempomestariksi: hänellä on suurin päätösvalta siihen mikä on biisin oikea tempo. Nyt kun itse nauhoitin biisiä uusiksi, päätin noudattaa biisintekijän omaa visiota ja soitin homman sisään hitaalla temmolla. Sain tempomestarilta lähes synninpäästön, sillä hän totesi temmon olevan melkein - mutta ei kuitenkaan täysin - oikein. Hitaampi tempo toki aiheutti myös sen, että nopeammalle temmolle kirjoitettu kitarasoolo ei kuulostanut yhtä irtonaiselta ja eläväiseltä joten sitä pitikin tässä versiossa ryydittää hieman pianolla.

Paljon muistoja olisi kerrottavana, mutta lienee parasta että päätän tarinan tähän ja tarjoan sinulle äänimatkan 90-luvun alun varkautelaiseen hardrockiin, tosin uudelleen sovitettuna ja nykyaikaisilla vempeleillä kotikonstein nauhoitettuna. Muistathan sinäkin eilisen?