Nostalgiatrippi 90-luvun alkuun

Jatketaan edelleen musiikkiteemalla kun vauhtiin on päästy. Triton in Void -projektin toisena biisinä miksailin slowarin, jonka sanoitus pyytää muistamaan menneen. Tähän Remember Yesterday -biisiin liittyy hyvässä muistissa olevia muistoja ja vaiheita, aivan kuin hyvään nostalgiatrippiin pitääkin. Tein biisin alunperin vuonna 1990 pianoa teinin raivolla takoen - niin kovasti kuulemma, että koko naapurusto kuuli milloin meillä musisoitiin. Muistan elävästi ahaa-elämyksen, joka syntyi kun ensimmäisen kerran huomasin G# vähennetty -soinnun sopivan mainiosti A-mollista menevään kappaleeseen. Vaikka kaikki muut osiot syntyivät sen jälkeen helposti, oli sopivan alkuteeman tekeminen työn ja tuskan takana. Biisiä on aloitettu vuosien saatossa jos jonkinlaisten viritysten pohjalta, mutta vasta viime vuonna onnistuin soittamaan, puolittain vahingossa, itseäni miellyttävän alkuteeman. Se ei loppujen lopuksi vaatinutkaan kuin pientä muuntelua A-osan teemaan ja neljännesvuosisadan aikaa.

Sanoitusta on väännetty milloin yöllä ruutupaperille tuhrustaen, milloin lukion ensimmäisillä englannin tunneilla opettajalta piilotellen. Kyseisellä opettajalla oli tapana kopioituttaa englannin sanontoja tai rakenteita taululta tuntivihkoon ja juuri sinä päivänä hän esitteli muodon "just about to" joka pääsi välittömästi sanoitukseen. Tietojenkäsittelyn opintojani aloitellessani muutamia vuosia myöhemmin pitkänlinjan englannin opiskelijakämppikseni korjasi sanoituksen virheitä, mutta luultavasti sain lisättyä siihen uusia virheitä myöhemmin. Yksittäisen lauseen muutin vielä juna-asemalla laulunauhoituksiin lähtiessäni, noin 25 vuotta alkuperäistä sanoitusta myöhemmin. Mutta olkoot sanat nyt tuossa - ainakin niin kauan kun tulee pakottava tarve niitä taas muuttaa :)

Rememberin tempo on aina ollut keskustelun ja väittelyn aihe. Kun biisi nauhoitettiin joskus 90-luvun loppuvuosina bändin soittamana 8-raitatekniikalla, niin tempo oli huomattavasti tätä versiota nopeampi. En itse päässyt pohjien nauhoitukseen paikalle, ja kun kuulin pohjat ensimmäisen kerran niin kommentti oli luultavasti "ei [sensuroitu] tämä näin nopea voi olla". Pojat olivat sovittaneet pohjan toimivaksi ja jykeväksi, mutta omaan näkemykseeni verraten liian nopeaksi. Tempoa taidettiin itse asiassa analogitekniikalla vähän hidastaakin, mutta paljoa siihen ei tuolloin voinut vaikuttaa. Itse aloitin biisin myöhemmin keikoilla huomattavasti hitaammin ja sain puolestani muilta palautetta, että "ei se [sensuroitu] voi noin hidas olla". Eräs bändin ulkopuolinen kaveri onkin nimetty viralliseksi Rememberin tempomestariksi: hänellä on suurin päätösvalta siihen mikä on biisin oikea tempo. Nyt kun itse nauhoitin biisiä uusiksi, päätin noudattaa biisintekijän omaa visiota ja soitin homman sisään hitaalla temmolla. Sain tempomestarilta lähes synninpäästön, sillä hän totesi temmon olevan melkein - mutta ei kuitenkaan täysin - oikein. Hitaampi tempo toki aiheutti myös sen, että nopeammalle temmolle kirjoitettu kitarasoolo ei kuulostanut yhtä irtonaiselta ja eläväiseltä joten sitä pitikin tässä versiossa ryydittää hieman pianolla.

Paljon muistoja olisi kerrottavana, mutta lienee parasta että päätän tarinan tähän ja tarjoan sinulle äänimatkan 90-luvun alun varkautelaiseen hardrockiin, tosin uudelleen sovitettuna ja nykyaikaisilla vempeleillä kotikonstein nauhoitettuna. Muistathan sinäkin eilisen?

Triton in Void -projektin ensimmäinen pulla uunista

Musiikki on mielenkiintoista. Se vie mukanaan ja huomaamatta kuluu tunti jos toinenkin kuunnellessa, soittaessa, nauhoittaessa tai vaikkapa miksatessa. Kirjoitin aiemmin, että innostuin viime vuonna pitkästä aikaa nauhoitushommista ja nyt aikaa onkin palanut ehkä vähän liiankin kanssa kyseiseen aktiviteettiin. Onneksi perhe ymmärtää, iso kiitos siitä heille. On se kuitenkin melko palkitsevaa, kun saa vuosikausia takaraivossa muhineen, ja muutaman kerran välillä jo unohdetun, melodiapätkän ikuistettua.

Perustimme kavereiden kanssa 1989 nuorina teinipoikina Triton-nimeä kantaneen hard rock -bändin. Bändi keikkaili jonkin verran ja vuosien saatossa nauhoitetiin muutama demokin ja yksi vinyylisingle. Homma lopahti - tai oikeastaan hyytyi - porukan muuttaessa eri puolille Suomea joskus 90-luvun alkupuolella. Tai onhan Triton edelleen hengissä, mutta hyvin kevyellä toiminnalla. Ei siinä ehdi hirveästi kiertueväsymystä tulla kun viimeinen keikka oli vuonna 2014 ja sitä edellinen vuonna 2006. Nyt tosin jotain erikoista on ilmassa kun keskusteluissa on ollut heittoja keikasta tulevalle kesälle, siis alle kaksi vuotta edellisestä. Ja ehkä pitäisi yhdet treenitkin vääntää sitä ennen. Huh, meinaakohan stressiä pukata. Nauhoittamattomia biisejä Tritonilla on jonkin verran varastossa, osa täysin valmiina, osa hieman puolitekoisena. Vielä kun joku muistaisi, että miten ne menevät.

Iltojen ja öiden hämärässä aloin työstämään joitain näistä vanhoista biisistä: syntyi uudet versiot Wings of Sadnessista ja Remember Yesterdaysta. Ensimmäinen on vuodelta 1989 ja jälkimmäinen vuodelta 1990. Muokkasin myös melko kovalla kädellä 90-luvun lopulta olevaa The Dawn -biisiä, jota ei luultavasti ehditty koskaan oikeasti soittaakaan Tritonin kanssa. Kaiken kokeilun lomassa syntyi myös yksi kokonaan uusi, jyrämäinen kappale nimeltä Darkest hours. Kun Tritonin laulaja Jarkko Kolehmainen innostui laulamaan nämä teokset ja kitaristi Jarno Hämäläinen otti vierailullaan kitaran käteen ja soitti muutamia puuttuvia osia ja/tai sooloja noihin biiseihin, saivat ne lopullisen, uusitun muotonsa. Ajattelin julkaista nämä biisit Creative Commons -lisenssillä netissä ja nimesin projektin nimellä "Triton in Void". Viitatkoon se bändin tyhjäkäyntiin ja vaikkapa siihen että nykyisin musiikin tekemiseen ei tarvita kalliita studioita ja laitteistoja, riittää kun on pari soitinta ja tietokone.

Ensimmäinen julkaistu biisi on perinteinen ja suoraviivainen hard rock -kappale nimeltä Wings of Sadness. Sovitus on melko erilainen kuin 80-luvun lopulla, mutta toisaalta aika samantapainen kuin se oli viimeksi soitettuna joskus 90-luvun lopulla. Tämä on samalla ensimmäinen miksaukseni, johon käytin hieman energiaa ja aikaa. Onhan tulos soundien osalta parempi kuin aiemmassa Elvin elämää -biisissä, mutta eihän se edelläänkään mitään pro-tasoa lähelläkään ole. Eikä tarvitsekaan olla, pääasia on että biisi on ikuistettu kirjoihin ja kansiin. Tai siis ykkösiksi ja nolliksi tiedostoon.

Wings of Sadness löytyy MP3-tiedostona osoitteesta https://soundcloud.com/user-819836386/wings-of-sadness. Värkkäsin puoleen tuntiin myös "videon" YouTubeen, joten tässä CC-kuvilla ryyditetty vuoden 2016 versio Wings of Sadnessista.

Nyt miksauksessa on kaunis Remember Yesterday -slowari. Biisi, joka on saanut ravintolaan rokkikonsertin aikana eksyneet vanhuksetkin tanssimaan. Sekin tulossa lähiaikoina jakoon, joten stay tuned jos tämän tyyppinen ainkin 20 vuotta pois muodista ollut musiikki yhtään kolahtaa sinuun.